VISIONÄÄRINEN JOHTAJUUS - ÄLYKKÄÄN INTUITON JA INNOVOINNIN TAIDOT OPPIMISYHTEISÖISSÄ 2021, RYHMÄ 3

In nostava koulutus aktivoi pohtimaan  visionääristä ,   taitavaa johtajuutta  ja toisaalta koulun toimintakulttuuria .  T yöurani varrella olen toiminut  eri laisten johtajien  alaisuudessa :   kaikilla on ollut omia vahvuuksiaan ja  persoona on vaikuttanut johtamise n tapaan ja tuloksiin .  J älkeenpäin on kiinnostavaa pohtia erilaisten esimiesten vaikutusta   yhteisön toimintaan .   Mikä määrä  ohjausta  ja selkeää suuntaa sekä toisaalta   aikaa, päätösvaltaa ja vapautta pitää asiantuntijan onnellisena ja rohkeasti kokeilevana edelläkävijänä?         Johtajuus on mahdollista nähdä yhteisön kaikkien jäsenten tietotai don  ja ymmärry ksen  summana . Johtajuus  ja usein innovatiivisuu skin  on yhteisöllistä ja ihmisten välisessä dialogissa syntyvää.  Koulutuksen aikana kirjoittamistani muistiinpanoistani löysin  pari  mielenkiintois ta  väit että :   korkein tieto syntyy ihmisten välillä ja  ratkaisu tulee  luoksemme  erityisesti, kun emme pyri epätoivoisesti sitä kohti .   Näiden vara

  Suuren oppilaitoksen tutkimiseen menee aikaa ja toisaalta tieto avautuu hetkessä hyvin selkeänä tietoisuutena nykytilasta ja tarvittavasta suunnasta. Olen kokenut tämän kolme kertaa aloittaessani uudessa koulussa esihenkilönä. Juha T. Hakala kuvaa uudessa kirjassaan Uteliaisuus sitä kuinka uteliaisuus uuden äärellä virittää aivomme dopamiinimyrskyllä valmiiksi oppimiselle. Uteliaisuus raottaa jotakin porttia aivojemme tiedonkäsittelyjärjestelmässä, ja usein samassa ovenavauksessa sisälle livahtaa paljon muutakin kuin uteliaisuuden herättänyttä tietoa (Hakala, 2021). Alkukuva tulee minulle fyysisestä liikkeestä koulutalossa. Rakennuksen tilan havainnointi on rationaalista päättelyä ja asiantuntijan intuition käyttämistä. Missä kunnossa rakennus on? Miltä koulupiha näyttää? Onko sisällä ja ulkona viihtyisää vai vallitseeko välinpitämätön rikkinäisyys? Ulkoiset puitteet kertovat missä kunnossa esihenkilön huomiokyky on ollut viimeiset vuodet. Onko jaksettu pitää huolta vai onko luov

  Moni opettaja kokee lukukauden aikana ainakin kerran niin kiireisen ajanjakson, että arki luisuu helposti vain suorittamiseksi ja selviytymiseksi. Siitä on helppo syyttää ympärillä olevia rakenteita ja ylhäältä tulevia vaatimuksia, enkä kiistä, etteikö osa niistä välillä aika järjettömiä ole, mutta sen sijaan, että ikäviin tunteisiin jää vellomaan, voivat kaikki miettiä miten asioita voi muuttaa. Helpointa on ehkä aloittaa miettimällä, miten itse voi vaikuttaa omaan työhyvinvointiin ja ehkäistä liiallista kiirettä. Yksi tapa on asioiden priorisointi. Visionäärinen johtajuus -kurssilla olen oppinut, että toinen tapa on intuition löytäminen ja hyödyntäminen. Olenkin kurssin aikana pyrkinyt pohtimaan sitä, miten saan arkeeni raivattua enemmän tilaa intuition tiedostamiselle. Toisaalta koen, että sopiva kiire tekee minusta tehokkaan ja luovan, mutta tietynlaisten esteiden tai haasteiden ratkaisuun intuitiosta on hyötyä. Itse olen löytänyt intuition äänen silloin, kun olen antanut jon

  Lukiessani syksyllä valmistuneiden opiskelijoiden palautteita heidän kuluneesta opintovuodestaan yrittäjyysteemojen parissa nousivat heidän vastauksissaan esille arvot, itsensä toteuttaminen ja työn merkityksellisyys. Omien vahvuuksien tunnistaminen, verkostojen merkitys yritystoimintaa suunnitellessa, rohkeus tavoitella unelmiaan, se että yrittäjyys on prosessi uusine näkökulmineen ja tämä vaatii oman aikansa ja paikkansa. Yksi opiskelija kertoi, että hänelle oli yllätys näyttömateriaalien tekemisen yhteydessä yrittäjiä haastatellessaan se, miten auttavaisia yrittäjät ovat toisiaan kohtaan, he ovat oma porukkansa.  Oppimista koskevissa keskusteluissa korostuvat usein sisäiseen motivaation liittyvät seikat. Niihin ei juuri keppi ja porkkana auta. Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteoriassa motivaatiota tarkastellaan psykologisten tarpeiden kautta: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys (competence, autonomy, relatedness). He toteavat, että ohjaudumme aktiivisuuteen tai passiiv

                                                                                                                                                      Kirjoittaja: Sanna Portman Olen viime aikoina pohtinut mistä elementeistä voimaannuttava työyhteisö rakentuu. Asta Raami ja Jenni Spännäri palasivat koulutuksessa usein psykologiseen turvaan ja sen merkitykseen työyhteisössä. On huikeaa, jos voi luottaa työyhteisön kannattelevan heikompana hetkenä, ja jos voi kokea olevansa osa yhteisöä, eikä jäädä ulkopuolelle.   Luottamusta ei voi kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä. Luottamuksen toimiessa kaikki tuntuu onnistuvan ja toisaalta luottamuksen puuttuessa mikään ei tunnu onnistuvan. Luottamus, sen rakentaminen ja siitä huolehtiminen onkin mielestäni yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä.   Myös neurotieteilijä Paul Zak on korostanut luottamuksen merkitystä johtamisen työkaluna. Luottamuksella rakennetaan. Luottamus on ihmisen perustarve. Vain sen päälle voi luoda kestävän työkulttuu

 Osallistuimme visionäärisen johtamisen koulutukseen koulun koko johtoryhmänä, koska tavoittelemme uutta suuntaa kehittäjäkoulullemme. Tätä on muutosta on tähän mennessä tehty jo vähintään toista vuotta, mutta työ on osoittautunut paljon odotettua vaikeammaksi. Koulumme on vanha kehittäjäkoulu, johon aikanaan luotua monia edistyksellisiä, tarkkaan mietittyjä ja yhtenäisiä pedagogisia rakenteita. Toimintakulttuuri perustuu laajaan yhteistoimintaan ja varsin tarkkoihinkin pedagogisiin käytäntöihin. Ajan saatossa ja henkilöstön vaihtuessa entiset yhteiset käytänteet ovat kuitenkin muuttuneet työyhteisölle osin vieraammiksi. Ne, jotka yhdessä suunnittelivat, ovat monet lähteneet, ja suunnitelmia toteuttavat ihmiset, joille ne ovat vieraita.  Kuvasin johtoryhmällemme kokemuksiani koulun kehittämisestä elefanttivertauksen kautta: meillä on talo, jossa asuu norsu. Kukaan ei oikein tiedä, onko talo rakennettu norsulle vai talon muille asukkaille, mutta aikojen saatossa norsu on kuitenkin kasva

 Koulutuksessa olemme saaneet kuulla miten nerokkaat tiedemiehet ja -naiset ovat saaneet aikaan mullistavia keksintöjä koska ovat osanneet tutkia asioita eri näkökulmasta kuin toiset, boksin ulkopuolelta. Itse en ole tiedenainen enkä keksijä. Työskentelen ihmisten parissa. Opetan ja toisaalta olen myös opettajien esihenkilö. Toki oppimiseen liittyen tehdään paljon tutkimusta ja yritän pysyä hieman kärryillä siitäkin. Kuitenkin varsinainen työni tapahtuu arjen kohtaamisten tasolla. Siksipä minua kiinnostaa vuorovaikutustilanteissa ja opetustilanteissa tapahtuva intuitiivinen ajattelu. Koulutuksen alusta lähtien minua kiinnostivat luovuuden ja intuition yhtymäkohdat. Kyse on eri asioista, mutta niissä on osittain jotain samaakin. Opetan itse kuvataidetta ja olen paljon tekemisissä muidenkin taidealojen opettajien kanssa. Koulutuksessa puhuttiin turvallisuuden tunteesta, jota ilman ei uskalleta heittäytyä intuition varaan. Tämä sama on tunnettu asia myös luovuuden suhteen. Ehkäpä siin

 Lähdin tähän koulutukseen mukaan hieman erilaisesta lähtökohdasta. En ole vielä johtotehtävissä mutta suuntautumassa sinne kyllä. Pienryhmissä olen saanut kuulla arvokkaita kokemuksia heiltä, jotka ovat jo tekevät tärkeää johtamisen työtä. Näin koulutuksen päättyessä olen oivatanut, että minulle tämä tuli juuri oikeassa järjestyksessä. Olen nimittäin miettinyt aktiivisesti, millainen johtaja haluaisin olla, missä minun pitäisi vielä kehittyä ennen johtajuutta ja mitä asioita minun pitää säilyttää omasta persoonastasi ja tavastani tehdä työtä. Olen pitänyt koulutuksen ajan (oppimis)päiväkirjaa. Niissä on enimmäkseen henkilökohtaista pohdintaa. Nostan nyt kultakin lähijaksolta jonkin ”timantin” eli oivalluksen, jonka voisin nimetä rakennuspalikaksi omaan johtajuuteeni.  Vaikka koenkin olevani hyvällä tunneälyllä työtään tekevä ihminen, niin tunnetiloja tuskin koskaan kuuntelee ja havainnoi liikaa. Erityisesti se korostuu silloin, kun kollegan tai alaisen kanssa pitää esille hankala asia

Toimiessani lähiesimiehenä 37 työntekijälle, pohdin paljon, miten saan jokaisen osaamisen näkyville. Jokaisessa työntekijässä on osaamista, mutta toiset osasivat tuoda osaamisensa paremmin esille kuin toiset.  Lähdin pohtimaan jokaista työntekijää yksilönä ja miettimään, mitä he minun mielestä osaavat. Kysyin kehityskeskusteluissa jokaiselta, mitä he ajattelevat omasta osaamisestaan. Tein tämän siksi, että "jatkuva muutos edellyttää osaamistarpeiden muutosten, tarpeettomaksi käyvän osaamisen sekä aivan uuden osaamistarpeen ennakointia ja analysointia" ( Osaamisen johtaminen on osa strategista henkilöstöjohtamista | KT Kuntatyönantajat ). Muutosta alallamme oli silloin paljon, ja nykyisin muutos vain lisääntyy johtuen mm. organisaatiossa tapahtuvista muutoksista sekä lakimuutoksista. Osaamisen tunnistamiselle oli siis tarvetta.  Ajattelen osaamisen johtamisella sitä, että tunnistaisin henkilökunnan osaamista ja saisin työkaluja heidän osaamisen johtamiseen. Voisin paremmin mie

Minulla on haaste, ja joinakin päivinä voin kuvailla sitä jopa ongelmaksi. Mutta olkoon se nyt kuitenkin ensisijaisesti haaste. Koulussamme on vakiintunut rakenne, jolle minun pitää pystyä antamaan sitä elastisuutta, jota yhä heterogeenisemmäksi muuttuva oppilasjoukkomme edellyttää. Tähän muutostyöhön tarvitsen uudenlaisia työkaluja ja kohdatessani Visionäärinen johtajuus -koulutuksen ilmoituksen kiinnostuin heti. Tiedolla johtaminen ei avannut muutoksen ovea - ei se toki sitä lopullisesti lukinnutkaan - ja tarvitsen uuden lähestymistavan muutoksen johtamiseen. Siispä uutta oppimaan! Kaikki johtaminen alkaa itsensä johtamisesta, ja hyvän johtajan tärkein työkalu onkin itsetuntemus. Sydänmaanlakka (2008) määrittelee itsensä johtamisen tietoiseksi vastuunottamiseksi itsestä ja oman ympäristön hallinnaksi. Juusenaho (2007) toteaa, että taitava rehtori pyrkii monipuolisen sisäisen itsearvioinnin avulla löytämään yksikkönsä vahvuudet ja kehittämään niitä edelleen. Taitava rehtori löytää myö