Pinnan raapimista

 Koulutuksessa olemme saaneet kuulla miten nerokkaat tiedemiehet ja -naiset ovat saaneet aikaan mullistavia keksintöjä koska ovat osanneet tutkia asioita eri näkökulmasta kuin toiset, boksin ulkopuolelta.

Itse en ole tiedenainen enkä keksijä. Työskentelen ihmisten parissa. Opetan ja toisaalta olen myös opettajien esihenkilö. Toki oppimiseen liittyen tehdään paljon tutkimusta ja yritän pysyä hieman kärryillä siitäkin. Kuitenkin varsinainen työni tapahtuu arjen kohtaamisten tasolla. Siksipä minua kiinnostaa vuorovaikutustilanteissa ja opetustilanteissa tapahtuva intuitiivinen ajattelu.

Koulutuksen alusta lähtien minua kiinnostivat luovuuden ja intuition yhtymäkohdat. Kyse on eri asioista, mutta niissä on osittain jotain samaakin. Opetan itse kuvataidetta ja olen paljon tekemisissä muidenkin taidealojen opettajien kanssa. Koulutuksessa puhuttiin turvallisuuden tunteesta, jota ilman ei uskalleta heittäytyä intuition varaan. Tämä sama on tunnettu asia myös luovuuden suhteen. Ehkäpä siinä kohdassa luovuus ja intuitio kohtaavat? Ne lymyävät jossain piilossa, jos ei ole luottoa siihen, että saa antaa vapaasti tulla.

Päteekö sitten luovuuden ja intuition ulos houkutteluun muuten samat konstit?

Tämän koulutuksen aikana lehdessä sattui olemaan juttua siitäkin, että suuria yrityksiä kiinnostaa tällä hetkellä se, miten tajuntaa laajentavat päihteet, kuten LSD, voisivat olla hyödyksi uusien keksintöjen ja ratkaisujen löytämiseksi. Jopa maailman pelastamiseksi! Tämäkin pysäytti pohtimaan, mistä ihmeestä on kyse? Jotkut supernerot saavat laajennettua tajuntansa ilman psykedeelisiä huumeita, jollakin siihen voisi auttaa huumeen nauttiminen?! Onko näin? Tuntuu hurjalta. Tarvitseeko psykedeelisten päihteiden nauttijakin neron aivot, että pystyy kasaamaan tajuntaa laajentavan kokemuksen pohjalta jotakin järkevää? Kerroin luennollakin, että itse kuvataiteilijana minua on aina ärsyttänyt myytti taiteilijasta, jonka on riuduttava saadakseen jotain aikaan. Samoin päihteiden käytön olen kokenut lähinnä rasitteeksi luovalle ilmaisulle. Vaikka kai tästä on toisenlaisiakin esimerkkejä?

No, luovuudesta ja intuitiosta vielä osana arkityötäni. Voisikohan se olla jotakin tällaista: Olen kehitellyt mielestäni hyvän tehtävän opiskelijoille, liittyen esim. abstraktiin taiteeseen. Esitelmöin aiheesta johdannon ja annan tehtävän. Yleensä luokassa alkaa iloinen välineiden rapistelu ja tarvikkeiden levittely tehtävän annon jälkeen. Tällä kertaa aistin kuitenkin jotakin muutakin. Ihmiset ovat hiljaisempia ja hitaammin käynnistyviä. Intuitioni kertoo minulle, että kaikki ei ole hyvin. Aihe saa ihmiset epävarmaksi, turvallisuuden tunne puuttuu.

Huomaan tunnelman muutoksen ja (luovuuttani käyttäen) keksin vielä yhden tavan selostaa asia ja tehtävän tarkoitus. Keksin vielä keventää aihetta huumorin keinoin. Madallan kynnystä vielä puhumalla siitä, että tässä tehtävässä me sovellamme samoja asioita kuin muissakin aiheissa: sommittelemme ja käytämme värisilmää. (Värisilmä ja sommittelun taito lienevät muuten jokseenkin intuitiivisia juttuja. Sellaisetkin henkilöt, jotka eivät ole perehtyneet väriteorioihin tai kultaisen leikkauksen matemaattisiin kaavoihin, saattavat osata soveltaa näitä varsin mainiosti.) Tällä ekstra-selostuksella ja kannustuksella saan tunnelmaa rentoutumaan ja ihmiset uskaltavat lähteä työhön. Samankaltainen tilanne voisi olla opekokouksessakin tai muissa henkilöstön välisissä kohtaamisissa. On aistittava milloin joku tarvitsee tilaa, milloin tukea.

Herkkyys aistia toisten ihmisten tunnelmia, on erittäin mielenkiintoinen osa-alue. Tietysti se herkkyys ei ehkä vielä riitä. Tyttärelläni on jokin aika sitten todettu autismin kirjon piirteitä (asperger). Ja hän esimerkiksi on äärimmäisen herkkä aistimaan toisten tunteita mutta valitettavasti hän ei kuitenkaan osaa välttämättä reagoida empaattisesti. Häneen tarttuu hyvin herkästi toisten suru ja pelko ja ahdistus tai jännitys. Kyllä ilokin. Mutta se, että hän peilaa toisen tunnetta herkästi ei aina johda kovin hyviin tilanteisiin. Asperger-aivot ovat kyllä silti ilahduttaneetkin meitä monesti. Hänellä on esimerkiksi erinomainen muisti ja sitä kautta jo nyt 13-vuotiaana aivan mielettömän laajat tiedot niistä asioista, mitkä häntä kiinnostavat. Hänet tuntien, on helppo kuvitella, että Einsteinin kaltaiset nerot ovat saattaneet olla autismin kirjolla.

Tämän henkilökohtaisen elämäntilanteenikin kannalta intuitio ja ihmisen aivojen erikoisuudet ja mahdollisuudet kyllä kiinnostavat entistäkin enemmän. Aspergerin piirteisiin liittyy sekin, että normeista ei piitata. Asperger tekee asiat omalla tavallaan ja saattaa siksikin olla potentiaalinen boksin ulkopuolelta tarkastelija. Kirjolaislapsille kerrotaankin heidän erityisyydestään usein kuvaamalla sitä, millaisia supervoimia ja vahvuuksia heillä onkaan. Lisääntynyt neurokirjon tutkiminen ja tunteminen saattaa auttaa intuitionkin tutkimisessa eteenpäin. 

Uskomattoman mielenkiintoista, emmekä ehkä ymmärrä kuin vähän alkua. Omat arkikokemukseni siitä, miten aistin työkaverin tai oppilaan tunnelmia ja osaan reagoida siihen, on aivan pintaraapaisua. Silti uskon, että jatkossakin tulen soveltamaan intuitiota juuri ihmisten välissä kohtaamisissa. Jatkossa teen sen ehkä kuitenkin tiedostavammin ja toivon voivani kehittyäkin intuitiivisessa ajattelussa. 

Anna Pohjalainen