Tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä

 Minua on lähes koko aikuisiän masentanut huono kuntoni. En ole ehtinyt/ jaksanut panostaa liikuntaan mikä alkoi varsinkin muutama vuosi sitten mieltäni painamaan. Vähäinen liikunta on harmittanut erityisesti siksi, että nuorena harrastin paljon ja monipuolisesti urheilua. Käytännössä en ollut liikkunut normaali arkiliikunnan lisäksi ollenkaan. Säännöllisen liikunnan harrastamisen aloittaminen tuntui täysin mahdottomalta, koska pelkästään jo perhe ja työ vei normaaliarjessa mukamas kaiken ajan siten, että aikaa liikunnalle ei olisi.

Joskus liikkumattomuuttani kavereilleni kirotessani, eräs heistä lahjoitti minulle Tarja Virolaisen kirjan Juoksijan sielu, joka kertoo juoksutreenin aloittamisesta käytännössä nollasta. Virolaisen kirja onnistui tempaisemaan minut mukaansa ja itseeni tarttui innostus uskaltautua liikunnan pariin. Herättävää kirjassa oli se, että lopulta Virolaisen oma juoksuharrastus läikkyi yli ja liikuntaharrastus valtasi hänen elämässään liikaa tilaa.

Kirjan lukeminen toimi eräänlaisena herätyksenä minulle ja sain siitä ensimmäisen sysäyksen uskaltautua lenkille. Pitkän arpomisen ja pohdinnan jälkeen uskaltauduin myös asuinalueellani toimivan juoksuryhmän mukaan. Juoksuryhmään kokoontui minunkaltaisia aloittelevia juoksijoita, mutta toisin kun minulla, heillä oli tavoitteet ja päämäärä tiedossa; ryhmä harjoitteli Berliinin maratonia varten.

Hämmästyin, kuinka päämäärätietoisesti juoksuryhmä lähti kohti tavoitettaan. Ryhmässä asetettiin välitavoitteet ja ryhmän innostava ja päämäärätietoinen ote sisuunnutti myös minut uskomaan siihen, että voisi samaisen tavoitteen saavuttaa. Kun innostuin asiasta, ei minulla ollutkaan enää mitään vaikeuksia löytää kalenterista vapaata aikaa uudelle harrastukselle. Kokemus kaikkinensa oli upea ja vaikka maraton tulikin lopulta juostua, suurin oppi projektissa oli se, että kaikessa päämäärätavoitteellisessa tekemisessä tärkeintä on se, että on tyytyväinen itseensä. Silloin into pysyy yllä ja jaksaa painaa kohti suurempiakin tavoitetta (mikä maratonin juokseminen itselleni siis oli). 

Esa Tuominen