VISIONÄÄRINEN JOHTAJUUS - ÄLYKKÄÄN INTUITON JA INNOVOINNIN TAIDOT OPPIMISYHTEISÖISSÄ 2021, RYHMÄ 3

Kokemammae kurssin aikana saimme sen ymmärryksen, että intuitio ei ole mitään outoa sanoinkuvaamatonta tunnetta siitä, että jotenkin tietää kaikki vastaukset, vaikka ei älyllisesti pystyisi vastauksia perustelemaan. Intuitio on mielumminkin sitten toisen käden rukkanen, joka täydentää sitä toisen käden rukkasen vääntövoimaa,  jonka antaa tietoinen ja loogisen tietoon pohjautuva päättely. Kumpikaan ei suoranaisesti kilpaile toistensa kanssa, eikä niiden todella pitäisikään. Sillä mielestäni ei kerättyä tietoakaan kannata halveksia, sen hyödyntäminen ei ole mitenkään pelkkää peruutuspeiliin katsomista. Ehkäpä suurin vaara saattaa juuri piillä sellaisessa liioitellussa itysekeskeisessä suhtautumistavassa intuitioon, jossa yksilö haluaa uskoa itsestään ylettömän suuria, niin ettei hän tarvitse mitään tietoa päätöksiensä tueksi -hän kun näkee todellisuuden verhon taakse ja hänellä on intuitio... Siksi uskon että perusteetomaan intuitioon vetoaminen voim olla todella huonoa johtamista. Itse

 Minua on lähes koko aikuisiän masentanut huono kuntoni. En ole ehtinyt/ jaksanut panostaa liikuntaan mikä alkoi varsinkin muutama vuosi sitten mieltäni painamaan. Vähäinen liikunta on harmittanut erityisesti siksi, että nuorena harrastin paljon ja monipuolisesti urheilua. Käytännössä en ollut liikkunut normaali arkiliikunnan lisäksi ollenkaan. Säännöllisen liikunnan harrastamisen aloittaminen tuntui täysin mahdottomalta, koska pelkästään jo perhe ja työ vei normaaliarjessa mukamas kaiken ajan siten, että aikaa liikunnalle ei olisi. Joskus liikkumattomuuttani kavereilleni kirotessani, eräs heistä lahjoitti minulle Tarja Virolaisen kirjan Juoksijan sielu, joka kertoo juoksutreenin aloittamisesta käytännössä nollasta. Virolaisen kirja onnistui tempaisemaan minut mukaansa ja itseeni tarttui innostus uskaltautua liikunnan pariin. Herättävää kirjassa oli se, että lopulta Virolaisen oma juoksuharrastus läikkyi yli ja liikuntaharrastus valtasi hänen elämässään liikaa tilaa. Kirjan lukeminen t

                                                                                                                                                                                     Teija Lauronen Huomaan itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulen sitä rohkeammaksi olen tullut intuition käytössä elämässäni. Rohkeuden lisäksi intuition seuraaminen vaatii itsetuntemusta ja -luottamusta. Pitää tietää mitä haluan ja miten paljon olen mihinkin asiaan valmis satsaamaan henkisiä, fyysisiä, ajallisia ja rahallisia resurssejani. Minä näen usein mielessäni ennakkoon eri mahdollisuuksia ja tilaisuuksia joihin on helppo tarttua ja viedä eteenpäin kun mieli on tehnyt töitä etukäteen. Intuitio ohjaa myös mielessäni tapahtuvaa suunnittelua. Vanhemmiten intuitio on toiminut hyvänä ”työkaluna” myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Enää minun ei tarvitse miellyttää kaikkia, eikä tarvitse olla kaikkien aiemmin edes tekemisessä. Uskallan sanoa ei ”oikeassa” paikassa. Toisaalta myös uskallan tutustua uu

  OIen seurannut tänä vuonna Esa Saarisen ”Filosofia ja systeemiajattelu” luentosarjaa. Itse asiassa kaikilta kymmeneltä viime vuodelta ihmetellen samalla kuinka on mahdollista, että olen missannut ne kaikki nämä vuodet. Saarinen puhuu mm. ajattelun ajattelusta ja vieläpä ajattelun ajattelun ajattelusta sekä systeemisestä ajattelusta. Sanoja oman ajattelun ymmärtämiseen tulee koko ajan lisää. Niin myös visionäärinen johtajuus kurssilla, missä intuitio ja intuitiivinen ajattelu sai lisää määreitä ja ulottuvuuksia. Sanoja sellaiselle, minkä olen ymmärtänyt olevan, mutta jota on ollut vaikea selittää edes itselleni. Mistä tiedän, vaikka en tiedä? Olisi hienoa sanoa, että nyt ymmärrän ja minusta on tullut parempi ihminen, mutta kyllä totuus on se, että valahdan vähän väliä omiin pitkällisen harjoittelun kautta opittuihin syviin ajattelu-uriini. Näin ajatteluun addiktoituneena ihmisenä on silti todella hedelmällistä laajentaa omaan käsitystään ajattelusta, jolla kammeta itsensä aika ajo

                                                                                                                                              Marja-Leena Kangasniemi-Saari Luin juuri Rutger Bergmanin kirjan ” Hyvän historia, Ihmiskunta uudessa valossa”. Visionäärinen johtajuuskoulutus ja tuo kirja ovat antaneet minulle paljon ajattelemisen aihetta. Miten itse suhtaudun muihin ihmisiin, missä valossa näen muut, ajattelenko jostakin tietystä ihmisestä tai ihmistyypistä negatiivisesti vai positiivisesti? Kuluuko minulta energiaa toissijaisiin asioihin vai saanko energiaa siitä, kun tietoisesti pyrin ajattelemaan toisista ihmisistä hyvää? Bergman (s. 381) kirjassaan antoi mm. kymmenen elämäntapaohjetta. Yksi niistä on hillitse empatiaa, treenaa myötätuntoa. Usein puhutaan empatian tärkeydestä, mutta sehän on uuvuttavaa. Itse oivalsin myötätunnon merkityksen suhteessa empatiaan oikeastaan vasta nyt. Mutta mikä ero näillä on? Empatiaa tunteva henkilö menee syvälle toisen ihmisen tuntemuks

  Olen tehnyt pitkään nykyistä työtä, viihdyn työssäni loistavasti koska meillä on aina mielenkiintoisia projekteja meneillään eikä jokainen päivä ole samanlainen. Uskon vahvasti siihen että ajatusmaailmamme voi muokata ja kehittää mm. lukemalla, keskustelemalla ja kouluttautumalla.   Itselleni nukkuminen on erittäin tärkeää, tarvitsen paljon unta ladatakseni akkuja. Levänneenä olen iloisempi, tehokkaampi ja rauhallisempi. Mahdolliset vastoinkäymiset on helpompi kohdata kun olen fyysisesti virkeä.  Visionäärisen koulutuksen myötä olen saanut kuulla mahtavia tarinoita esim. keksijöistä, jonka myötä olen pohtinut paljon miten voin saada itsestäni mahdollisimman paljon irti tehokkaasti voimavaroja haaskaamatta. Oma reseptini arkeen on:  1) Uni (vähintään 8 t, mieluiten 9 tuntia/yö) 2) Aamutoimet ja siirtyminen töihin (1 h) -aamiaisen aikana päivän lehtien lukemista! 3) Työn tekoa (6-8 h), mielellään vähintään yksi palaveri päivässä jossa kohdataan ja keskustellaan eri asioista, jonka myöt

Jos minulta kysyttäisiin listaa hyvän  tai  taitavan johtaja n  ominaisuuksista, en  olisi  ensimmäisenä   kirjoitta massa  siihen  intui tiivista . Tai en olisi sitä ainakaan tehnyt ennen tätä  syksyä . Johtaminen tähtää tähän hetkeen ja ennen kaikkea tulev aan. Tulevaisuuden ollessa meille tuntematon,  ohjaa  int uitio vahvasti siihen liittyvissä päätöksissä ,  vaikka emme sitä tied ostaisikaan.  Yksilöt osaavat kuitenkin eri tavoin hyödyntää ja ottaa käyttöönsä intuition mahdollistamat voimavarat  ja suunnata niitä -  tä män osaavat varmasti  taitavat  ja  visionääriset johtajat.    Hyvän johtajan  ominaisuuksien  listaan olisin laittanut  ennen  koulutusta   turvallisuuden  ja tekisin sen edelleen. Hyvä johtaja luo turvaa ja selkeyttä kaaokseen.  Jossain määrin koen intuitiivisen toiminnan turvallisen toiminnan vastakohtana.  T uttu toimintakulttuuri tuo turvaa, mutta saattaa olla  myös  tulokseton  ja jopa haitallinen.  Visionäärisyyteen ja intuition hyödyntämiseen liittyy vahvast

                                                                                                                                                                               Emilia Aaltonen   "Osallistuin Visionäärinen johtajuus -koulutukseen yhdessä koulumme johtoryhmän kanssa. Johtajuus itsessään on minulle uusi asia (lukuun ottamatta oppilasryhmän johtamista luokassa) enkä koe olevani varsinaisesti kovin visionäärinenkään =).   Koulutus tarjosi paitsi uusia näkökulmia omaan ajatteluun ja toimintatapoihin, myös käsitteitä ja selityksiä jo olemassa oleville ajattelun ja toiminnan tavoille. Osallistuessamme koulutukseen ryhmänä saimme myös paljon arvokasta aikaa ja virikkeitä keskusteluille, joiden avulla visioimme oman koulumme kehittämistyötä. Arjessa johtoryhmämme kokoontuu perjantai-iltapäivisin ja useimmiten kokouksen aiheet ja keskustelut jäävät mieleen pyörimään. Perjantai-illan ja/tai lauantaiaamun juoksulenkkien aikana noiden kokoontumisten keskustelut asettuvat

  Lähdin tähän koulutukseen etsimään omaa johtajuuttani ja apupalikoita matkalle, jonka alku on ollut välillä mutkikas. Haluan selvittää intuition mahdollisuudet johtamisen tukena ja ymmärtää tunnistamaan sen hyödyt aktiivisesti omassa johtamisessani. Koulutus on antanut aikaa pohtia ja miettiä omia ja työyhteisön haasteita ja varmuutta sille, että asiantuntijaintuition käyttö on perusteltua. Intuitio osana johtamista voi avata uusia ovia sekä tukea rationaalista päätöksentekoa. Olen aina luottanut päätöksenteossa ja valinnoissa hyvin paljon intuitioon. Tai kuten olen sitä itse selittänyt, siihen “oikeaan fiilikseen”. En osannut ennen tätä nimetä tätä asinatuntijaintuition käyttämiseksi. Opettaja ja kasvattaja käyttää työssään hyvin paljon asiantuntijaintuitiota. Tämä pohjaa vahvaan koulutukseen ja asiantuntijuuteen, mutta sen avulla tehtyjä päätöksiä ja valintoja ei tekijä aina osaa vakuuttavasti perustella. Moni opettaja ei tunnista käyttävänsä asiantuntijaintuitiota ja vähättelee om