Intuitio vaatii rohkeutta

 

                                                                                                                                                Teija Lauronen

Huomaan itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulen sitä rohkeammaksi olen tullut intuition käytössä elämässäni. Rohkeuden lisäksi intuition seuraaminen vaatii itsetuntemusta ja -luottamusta. Pitää tietää mitä haluan ja miten paljon olen mihinkin asiaan valmis satsaamaan henkisiä, fyysisiä, ajallisia ja rahallisia resurssejani.

Minä näen usein mielessäni ennakkoon eri mahdollisuuksia ja tilaisuuksia joihin on helppo tarttua ja viedä eteenpäin kun mieli on tehnyt töitä etukäteen. Intuitio ohjaa myös mielessäni tapahtuvaa suunnittelua.

Vanhemmiten intuitio on toiminut hyvänä ”työkaluna” myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Enää minun ei tarvitse miellyttää kaikkia, eikä tarvitse olla kaikkien aiemmin edes tekemisessä. Uskallan sanoa ei ”oikeassa” paikassa. Toisaalta myös uskallan tutustua uusiin ihmisiin ja sanoa kyllä.

On paljon kanssaihmisiä, jotka ovat valtavia energiasyöppöjä. Oma veljeni on sellainen, siksi olen esim. hänen kanssaan en enää oikeastaan halua olla tekemisessä, muuta kuin sen pakollisen. Tämä tietenkin on sääli mutta oma henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin yhteydenpito ennen niin tärkeään henkilöön.

Intuition käyttäminen vaatii myös opettelua. Sillä vaikka olet kuinka rohkea ja tiedät mitä haluat niin voit silti sulkea silmäsi, korvasi ja mielesi sen lähettämiltä signaaleilta ja jatkaa elämääsi niin kuin aina ennenkin.  Tämä on sääli, sillä intuition seuraaminen tuo sellaista sisältöä ja energiaa omaan työhön ja arkielämään mitä muuten ei tulisi ajatelleeksi. Toki intuitio toimii minulle myös toisin päin, eli se kertoo mihin minun ei kannata tarttua.

Minulle kuluneet pari vuotta (koronasta huolimatta) ovat olleet täynnä mielenkiintoisia ja positiivisia haasteita ja onnistumisia. Kiitos intuition!