MIKÄ LISÄÄ MINUN ELÄMÄNVOIMAA/ HYVINVOINTIANI

 

                                                                                                                Marja-Leena Kangasniemi-Saari

Luin juuri Rutger Bergmanin kirjan ”Hyvän historia, Ihmiskunta uudessa valossa”. Visionäärinen johtajuuskoulutus ja tuo kirja ovat antaneet minulle paljon ajattelemisen aihetta. Miten itse suhtaudun muihin ihmisiin, missä valossa näen muut, ajattelenko jostakin tietystä ihmisestä tai ihmistyypistä negatiivisesti vai positiivisesti? Kuluuko minulta energiaa toissijaisiin asioihin vai saanko energiaa siitä, kun tietoisesti pyrin ajattelemaan toisista ihmisistä hyvää?

Bergman (s. 381) kirjassaan antoi mm. kymmenen elämäntapaohjetta. Yksi niistä on hillitse empatiaa, treenaa myötätuntoa. Usein puhutaan empatian tärkeydestä, mutta sehän on uuvuttavaa. Itse oivalsin myötätunnon merkityksen suhteessa empatiaan oikeastaan vasta nyt. Mutta mikä ero näillä on? Empatiaa tunteva henkilö menee syvälle toisen ihmisen tuntemuksiin, kun taas myötätuntoinen henkilö tuntee lämpöä, huolta ja rakkautta. Myötätuntoinen henkilö ei pyri asettumaan toisen asemaan vaan pitää etäisyyttä. Toisin kuin empatia, myötätunto ei vie energiaa. Päinvastoin myötätunto saa ihmisen tuntemaan olonsa jopa hitusen paremmaksi. Myötätunto on hallitumpaa, etäisempää ja rakentavampaa. Se ei saa meitä jakamaan toisen kärsimystä vaan auttaa meitä näkemään toisen kärsimyksen – ja ryhtymään sen jälkeen toimiin. Myötätunto antaa energiaa.

Ihmisten kanssa toimiminen on mielenkiintoista. Kaikkien kanssa ei toimi samanlainen lähestymistapa. Hyvä kommunikointi ja työpaikan ilmapiiri vaativat ihmistuntemusta ja tunneälyä. Bergman (s.379) kirjassaan Hyvän historia kertoo myös siitä, että jokainen joutuu elämänsä aikana huijatuksi. Yleensä ihmiset häpeävät, että heitä on huijattu, mutta realisti voi olla siitä jopa ylpeä. Tai pikemminkin: jos ei ole koskaan tullut huijatuksi, kannattaa miettiä, onko perusasennoituminen riittävän luottavainen. Eli on parempi lähteä siitä, että aina silloin tällöinen tulee huijatuksi. Se on pieni hinta siitä, että voi suhtautua elämässään muihin ihmisiin luottavaisesti. Tästä vielä jatkan, että jos toiseen ihmiseen ei luota, ei koskaan saa selville, oliko epäluottamus oikeutettua. Silloinhan ei enää saa palautetta.  Joten mitä pitää tehdä, jos epäilee toisen tarkoitusperiä? Kaikkein realistisinta on lähteä hyvästä. Uskoa toisesta hyvää.

Olen melko empaattinen ihminen, minkä olen huomannut monta kertaa. Olenko liian empaattinen ja kulutan omia voimavarojani liikaa, kun voisin ajatella asioita hiukan eri näkökulmasta? Hyvinvointini näkökulmasta minun varmasti pitäisi empatian sijasta pyrkiä tuntemaan mieluummin myötätuntoa. Perusajatukseni ihmisistä on positiivinen. Hyvän näkeminen toisissa auttaa monien karikoiden yli. Varmasti se lisäisi vielä omaa hyvinvointiani, kun tiedostan paremmin sen, ettei pidä ottaa henkilökohtaisesti toisten ihmisten/ työkavereiden negatiivisia purkauksia.  Kun näkee muut hyvässä valossa, saa sen varmasti omana hyvinvointina takaisin.

Jokainen on vastuussa paitsi omasta hyvinvoinnistaan, myös koko työyhteisön hyvinvoinnista. Työhyvinvointi on ryhmätyötä, jossa pääosassa on kaikki työyhteisön jäsenet. Työpaikan tunnelma ja hyvinvointi ovat kaikkien vastuulla, koska jopa yhden panos tekee ison vaikutuksen koko yhteisön tuntemuksiin. Talouselämän vaikuttaja ja entinen Nokia-johtaja J.T. Berqvist on lanseerannut matemaattisen kaavan, jota lainataan monenlaisissa yhteyksissä. Yleensä sellaisissa, joissa käsitellään ihmisten motivaatiota ja ryhmädynamiikkaa. Tämä kaava herättää ajattelemaan ja löytyy helposti netistä.

Yhden hyvinvoinnista kaikkien hyvinvointiin: J.T. Bergqvistin kaava