Luen muistiinpanovihkooni
kirjoittamiani hajatelmia. Pyydän lukijalta anteeksi ajatusteni hajanaisuutta.
Keskeneräisyyttä en enää pyytele anteeksi, sen olen jo oppinut – olen kesken
elämäni loppuun saakka.
”Olemme
toistemme ympäristö”, sanoo Esa Saarinen. Kuinka viisaasti sanottu! Tällä
hetkellä puhutaan paljon psykologisesta turvallisuudesta. Jokainen opettaja
tietää, että vain turvalliseksi koetussa ympäristössä ideat leiskuvat, nauru
raikaa, kysymykset sinkoilevat ja epäonnistuminen on sallittua. Opettajat
toimivat intuitionsa ohjaamina, kun he tekevät uudesta oppilasjoukosta toimivan
ryhmän.
Olen
kirjoittanut muistiinpanoihin kysymyksen: Mistä saamme turvallisuutta
ylläpitävän ja rakentavan työkalupakin työpaikoille? Tiedän vastauksen. Samassa
muistivihossa pohdin myös, mikä heilauttaa ajatteluani. Siihen näyn
kirjoittaneen vastauksen: Se, että joku ajattelee toisin. Eräs muistiinpanoni
koskee osaamisen hyödyntämättömyyttä: Miksei Suomessa uskalleta rekrytoida
yrityksiin mahdollisimman erilaisista koulutustaustoista tulevia ihmisiä? Tapa
nähdä tilanteita saisi useampia ulottuvuuksia.
Luovuutta ei
voi karsinoida tai ohjata haluamaansa suuntaan. Pitää uskaltaa kulkea perässä
ja olla utelias. Pakko ei vie uuden äärelle.
Kommentit
Lähetä kommentti