Intutitio hyvässä ja pahassa

Kokemammae kurssin aikana saimme sen ymmärryksen, että intuitio ei ole mitään outoa sanoinkuvaamatonta tunnetta siitä, että jotenkin tietää kaikki vastaukset, vaikka ei älyllisesti pystyisi vastauksia perustelemaan. Intuitio on mielumminkin sitten toisen käden rukkanen, joka täydentää sitä toisen käden rukkasen vääntövoimaa,  jonka antaa tietoinen ja loogisen tietoon pohjautuva päättely. Kumpikaan ei suoranaisesti kilpaile toistensa kanssa, eikä niiden todella pitäisikään. Sillä mielestäni ei kerättyä tietoakaan kannata halveksia, sen hyödyntäminen ei ole mitenkään pelkkää peruutuspeiliin katsomista. Ehkäpä suurin vaara saattaa juuri piillä sellaisessa liioitellussa itysekeskeisessä suhtautumistavassa intuitioon, jossa yksilö haluaa uskoa itsestään ylettömän suuria, niin ettei hän tarvitse mitään tietoa päätöksiensä tueksi -hän kun näkee todellisuuden verhon taakse ja hänellä on intuitio...

Siksi uskon että perusteetomaan intuitioon vetoaminen voim olla todella huonoa johtamista. Itse asiassa se voi olla todellinen ase toisia ihmisiä kohtaan, sillä intuitiioon vetoavan henkilön ei sitten tarvitse loogisesti perustella päätöksiään. 

Uskoisinkin intuition olevan hyvä työväline sellaisen henkilöm lapasessa, joka suostuu välillä pysähtymään, vetämään henkeä ja keskittymään kuulemaan itseään ja miettimään itseään suhteessa muihin. Ja ehkä samalla oikeasti havaitsemaan omassa itsessä piileviä voimia ja kykyjä hyvän tekemiseen ja muiden auttamiseen.