Elefanttia pohtimassa

 Osallistuimme visionäärisen johtamisen koulutukseen koulun koko johtoryhmänä, koska tavoittelemme uutta suuntaa kehittäjäkoulullemme. Tätä on muutosta on tähän mennessä tehty jo vähintään toista vuotta, mutta työ on osoittautunut paljon odotettua vaikeammaksi.

Koulumme on vanha kehittäjäkoulu, johon aikanaan luotua monia edistyksellisiä, tarkkaan mietittyjä ja yhtenäisiä pedagogisia rakenteita. Toimintakulttuuri perustuu laajaan yhteistoimintaan ja varsin tarkkoihinkin pedagogisiin käytäntöihin.

Ajan saatossa ja henkilöstön vaihtuessa entiset yhteiset käytänteet ovat kuitenkin muuttuneet työyhteisölle osin vieraammiksi. Ne, jotka yhdessä suunnittelivat, ovat monet lähteneet, ja suunnitelmia toteuttavat ihmiset, joille ne ovat vieraita. 

Kuvasin johtoryhmällemme kokemuksiani koulun kehittämisestä elefanttivertauksen kautta: meillä on talo, jossa asuu norsu. Kukaan ei oikein tiedä, onko talo rakennettu norsulle vai talon muille asukkaille, mutta aikojen saatossa norsu on kuitenkin kasvanut niin isoksi, että talon asukkaiden on hankala löytää tilaa itselleen. 

Mikä norsu on? Mitä sille pitäisi tehdä? Mitä hyötyjä ja haittoja valituissa ratkaisuissa on? Muutoksen johtaminen tilanteessa, jossa olemassa olevalla järjestelmällä on paljon meriittejä mutta joka kaikesta huolimatta on monista signaaleista päätellen alkanut osoittaa ratkaisemattomia vaikeuksia. 

Lähdimme koulutukseen mukaan, koska pelkkä tietoinen päättely ja asioiden tutkiminen ei tuottanut meille varmuutta siitä, mihin suuntaan edetä. Tarvitsimme intuitiivisen ajattelun perusleiriä ja riittävää voimaa viedä mahdollisia päätöksiä maaliin. 

***

En ole varma, olemmeko päässeet lopulliseen varmuuteen siitä, mitä elefantille teemme. Olemme leikanneet vähän häntätupsua ja pallotelleet ajatusta lisärakennuksesta. Olemme varmoja, että talon muille käyttäjille täytyy saada tehtyä tilaa. Silti päätös elefantista on kovin kipeä. Jos emme ole elefanttitalo, mitä sitten olemme?

Luulen, että päädymme lopulta siihen, että elefantti saa jäädä asumaan taloon. Meidän on vain laajennettava tiloja muille asukkaille. Elefantin kanssa on helpompi asua, jos se ei ole alati istumassa syliin tai astumassa varpaille.

Johtajina meidän tehtävämme on suunnitella talon rakenteet niin, että kaikki pystyvät talossa toimimaan.