Rakennuspalikoita

 Lähdin tähän koulutukseen mukaan hieman erilaisesta lähtökohdasta. En ole vielä johtotehtävissä mutta suuntautumassa sinne kyllä. Pienryhmissä olen saanut kuulla arvokkaita kokemuksia heiltä, jotka ovat jo tekevät tärkeää johtamisen työtä. Näin koulutuksen päättyessä olen oivatanut, että minulle tämä tuli juuri oikeassa järjestyksessä. Olen nimittäin miettinyt aktiivisesti, millainen johtaja haluaisin olla, missä minun pitäisi vielä kehittyä ennen johtajuutta ja mitä asioita minun pitää säilyttää omasta persoonastasi ja tavastani tehdä työtä.

Olen pitänyt koulutuksen ajan (oppimis)päiväkirjaa. Niissä on enimmäkseen henkilökohtaista pohdintaa. Nostan nyt kultakin lähijaksolta jonkin ”timantin” eli oivalluksen, jonka voisin nimetä rakennuspalikaksi omaan johtajuuteeni. 

Vaikka koenkin olevani hyvällä tunneälyllä työtään tekevä ihminen, niin tunnetiloja tuskin koskaan kuuntelee ja havainnoi liikaa. Erityisesti se korostuu silloin, kun kollegan tai alaisen kanssa pitää esille hankala asia. On tärkeää, että mietin, miten sanon, millä tunteella asian itse esitän ja miten otan vastaan reaktion. Työyhteisössä helposti piiloudutaan sen taakse, että ”asiat pitää käsitellä asioina”. Asia pitää käsitellä myös tunteina.

Myötätunnon edistäjät ja esteet herättivät minut oman työyhteisöni toimintakulttuurin kehittämiseen. Haluaisin, että säännöllisesti arvioisimme työyhteisössä tämän tehtävänannon mukaisesti edistäjiä ja esteitä. Tämä voisi olla tapa kehittää esimerkiksi paljon parjattua kokous- ja ys-kulttuuria ja sitouttaa opettajat vahvemmin työskentelyyn yhteisten asioiden parissa. Edistäjien ja estäjien tiedostaminen voisi parantaa arkea ja vähentää kielteistä tunneilmastoa työhön, jonka jotkut opettajat luokittelevat ylimääräiseksi perustyön rasitteeksi.

Kolme erilaista intuitiota auttoivat minua antamaan nimiä ominaisuuksille ja asioille, joita olen itsessäni tiedostanut. Olen erittäin ratkaisukeskeinen ja oivallukset arkityön ongelmiin pulpahtavat minulta herkästi esille. Nyt tiedän, että kyse on asiantuntijaintuitiosta. Oivallusten tekemiseen liittyy myös olosuhteet. Helpoiten ratkaisut pulpahtavat mieleeni, kun olen liikkeessä esimerkiksi pyöräillessä tai juostessa työmatkaa. Tämän koulutuksen johdosta olen hyväksynyt itsessäni sen, että se, mitä olen aiemmin tulkinnut levottomuudeksi työpäivän aikana, onkin itseni valmistelemista fyysisesti intuition käyttöön. Tämän syksyn aikana olen välillä lähtenyt kävelemään kesken työpäivän läheiseen puistoon, kun olen yrittänyt aktiivisesti löytää ratkaisua johonkin työhön liittyvään ongelmaan. 

Koulutuksen alussa sain ensimmäiset oivallukset tunteiden merkityksestä johtamisessa ja koulutus päättyi Pia Lappalaisen luennon myötä samaan tematiikkaan. Tunteiden tunnistaminen ja kuuntelu olkoot mantroja oman johtajuuteni työkalupakissa. Toinen rohkaiseva asia oli kuulla, että omaa persoonallisuutta ei pidä muuttaa rooliin johtajasta vaan aitous on vahvuus ja sitä kautta herättää luottamuksen.

Toivottavasti muistan palata säännöllisesti päiväkirjamerkintöjeni pariin. Hyvilläkin asioilla on tapana unohtua arjessa ja niitä pitää nostaa aina välillä tietoisesti käyttöön.