Juuri tänään 1.3. minua mietityttää johtajuus, jonka pyrkimys ei ole johtaa hyvään vaan pahaan. Johtajuus on mielestäni vastuuta, myötätuntoa, empatiaa ja yhteisen hyvän rakentamista, mutta Venäjän presidentin Vladimir Putinin johtajuus on jotain, mitä en käsitä. Joskus valta näyttää sumentavan käsityksen oikeasta ja väärästä – minun oikeani kääntyykin toisen näkökulmasta vääräksi.

Olen viimeisen vuoden aikana tutkinut johtajuutta monesta näkökulmasta. Olen lukenut kirjallisuutta henkilöityneestä ja kollektiivisesta johtajuuskäsityksestä, olen käynyt keskusteluja johtajuudesta tekemisenä ja toimintana, olen kirjoittanut esseitä johtajuusretoriikasta, johtajuudesta merkityksenantona ja erilaisista johtajuusteorioista. Olen katsonut elokuvia ja analysoinut niissä havaittavaa johtajuutta, olen kuunnellut vaikuttavia johtajapuheita ja kirjannut ylös sanoja, jotka luovat ihmisten mielissä merkityksen puhujan johtajuudesta. Olen yrittänyt ymmärtää johtajuuden sisintä olemusta, mutta määrittely-yritykseni jäävät jatkuvasti puolitiehen. Johtajuuden – samoin kuin opettajuuden – yksiselitteinen määrittely on mahdotonta.

Johtajan autoritaarisuus, muiden syyllistäminen, oma vainoharhaisuus, varakkuus, totisuus, sensuuri – nämä ovat ominaisuuksia, jotka liitetään toksiseen, myrkylliseen johtajaan. Kaikki ominaisuudet sopivat myös naapurimaamme hallitsijaan. Johtajuus ei synny tyhjiössä, vaan johtajuus syntyy suhteessa muihin. Johtajaa ei ole ilman seuraajia. Uskon vakaasti, että Ukrainaa kohtaan osoitettu myötätunto, empatia ja yhteinen vastuu kääntävät presidentti Putinin seuraajat oikeaan suuntaan. Pahalle ei ole sijaa, kun riittävän moni tukee ja haluaa hyvää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Intuitio tuo rauhaa opettajan kiireiseen kouluarkeen

  Moni opettaja kokee lukukauden aikana ainakin kerran niin kiireisen ajanjakson, että arki luisuu helposti vain suorittamiseksi ja selviytymiseksi. Siitä on helppo syyttää ympärillä olevia rakenteita ja ylhäältä tulevia vaatimuksia, enkä kiistä, etteikö osa niistä välillä aika järjettömiä ole, mutta sen sijaan, että ikäviin tunteisiin jää vellomaan, voivat kaikki miettiä miten asioita voi muuttaa. Helpointa on ehkä aloittaa miettimällä, miten itse voi vaikuttaa omaan työhyvinvointiin ja ehkäistä liiallista kiirettä. Yksi tapa on asioiden priorisointi. Visionäärinen johtajuus -kurssilla olen oppinut, että toinen tapa on intuition löytäminen ja hyödyntäminen. Olenkin kurssin aikana pyrkinyt pohtimaan sitä, miten saan arkeeni raivattua enemmän tilaa intuition tiedostamiselle. Toisaalta koen, että sopiva kiire tekee minusta tehokkaan ja luovan, mutta tietynlaisten esteiden tai haasteiden ratkaisuun intuitiosta on hyötyä. Itse olen löytänyt intuition äänen silloin, kun olen antanut jon
Lue lisää

Pinnan raapimista

 Koulutuksessa olemme saaneet kuulla miten nerokkaat tiedemiehet ja -naiset ovat saaneet aikaan mullistavia keksintöjä koska ovat osanneet tutkia asioita eri näkökulmasta kuin toiset, boksin ulkopuolelta. Itse en ole tiedenainen enkä keksijä. Työskentelen ihmisten parissa. Opetan ja toisaalta olen myös opettajien esihenkilö. Toki oppimiseen liittyen tehdään paljon tutkimusta ja yritän pysyä hieman kärryillä siitäkin. Kuitenkin varsinainen työni tapahtuu arjen kohtaamisten tasolla. Siksipä minua kiinnostaa vuorovaikutustilanteissa ja opetustilanteissa tapahtuva intuitiivinen ajattelu. Koulutuksen alusta lähtien minua kiinnostivat luovuuden ja intuition yhtymäkohdat. Kyse on eri asioista, mutta niissä on osittain jotain samaakin. Opetan itse kuvataidetta ja olen paljon tekemisissä muidenkin taidealojen opettajien kanssa. Koulutuksessa puhuttiin turvallisuuden tunteesta, jota ilman ei uskalleta heittäytyä intuition varaan. Tämä sama on tunnettu asia myös luovuuden suhteen. Ehkäpä siin
Lue lisää

Oppilaitosjohtaminen ja intuition hyödyt

  Suuren oppilaitoksen tutkimiseen menee aikaa ja toisaalta tieto avautuu hetkessä hyvin selkeänä tietoisuutena nykytilasta ja tarvittavasta suunnasta. Olen kokenut tämän kolme kertaa aloittaessani uudessa koulussa esihenkilönä. Juha T. Hakala kuvaa uudessa kirjassaan Uteliaisuus sitä kuinka uteliaisuus uuden äärellä virittää aivomme dopamiinimyrskyllä valmiiksi oppimiselle. Uteliaisuus raottaa jotakin porttia aivojemme tiedonkäsittelyjärjestelmässä, ja usein samassa ovenavauksessa sisälle livahtaa paljon muutakin kuin uteliaisuuden herättänyttä tietoa (Hakala, 2021). Alkukuva tulee minulle fyysisestä liikkeestä koulutalossa. Rakennuksen tilan havainnointi on rationaalista päättelyä ja asiantuntijan intuition käyttämistä. Missä kunnossa rakennus on? Miltä koulupiha näyttää? Onko sisällä ja ulkona viihtyisää vai vallitseeko välinpitämätön rikkinäisyys? Ulkoiset puitteet kertovat missä kunnossa esihenkilön huomiokyky on ollut viimeiset vuodet. Onko jaksettu pitää huolta vai onko luov
Lue lisää